Nyt työn alla..

Amazon on itselleni tutkimuskirjallisuuden mekka. Hamstrasin kesällä sieltä vähän väliä yhtä jos toista opusta, jotka odottavat perusteellisempaa perehtymistä omalla kirjahyllyllään. Nyt työn alla on aiemminkin mainitsemani Tom Boellstorffin Coming of Age in Second Life (2008). Harmikseni ei lukenut teosta graduaikoinani, sillä sen avulla olisin säästynyt monelta harmaalta hiukselta ja saanut oivia esimerkkejä, neuvoja ja käytännön ohjeita virtuaaliantropologiasta. Itseäni viehättää Boellstorffin tapa yhdistää Margaret Meadin klassikkoteosta Coming of Age in Samoa (1928), joka on herättänyt aikanaan kiivasta keskustelua siitä oliko Meadia suorastaan höynäytetty tutkittaviensa toimesta. En ota ko. keskusteluun nyt sen kummemmin kantaa, sillä itseäni kiinnostaa lähinnä kuinka Boellstorff vastaa yhtäaikaa sekä Derek Freemanin kritiikkiin, että haastaa oman tutkimuksensa kriitikot:

"Freeman's accusation against Mead was that she made things up, and what are virtual worlds if not made up?" (2008, 60)

Virtuaaliseen asennoidutaan usein negaatioiden kautta: anonymiteetti mahdollistaa petoksen ja valheellisuuden, vastakkainen "oikealle" eli todelliselle maailmalle jne. Virtuaaliseen toimintaan tuodaan kuitenkin merkityksiä offline-käytännöistä, jolloin mielestäni ei ole olennaista pohtia onko esimerkiksi virtuaali-identiteettien tutkimus yhtä pitävää kuin reaali-identiteettien tutkimus, sillä niiden rinnastaminen on mielestäni hedelmätöntä ja pitää sisällään jo alkuasettelun, jossa virtuaalisuus on jotain väärää.

Boellstorff keskustelee myös muiden kirjoittajien teosten kanssa siitä, kuinka paljon ja miten online ja offline vaikuttavat toisiinsa:

"To demand that ethnographic research always incorporate meeting residents in the actual world for 'context' presumes that virtual worlds are not themselves contexts; it renders ethnographically inaccessible the fact that most residents of virtual worlds do not meet their fellow residents offline." (2008, 61)

Boellstorffin kanta on samankaltainen kuin esimerkiksi Christine Hinen, joka teoksessaan Virtual Ethnography (2000) käsittelee niin ikään erilaisia näkemyksiä tutkimuksen teosta ja tutkijan auktoriteetin rakentumisesta tutkittaessa virtuaalisuutta. Hinen mukaan tutkimuskohde määrittää tutkimusmetodit, jolloin esimerkiksi Boellstorffin tutkimuskohteena oleva Second Life sekä Boellstorffin määrittämät tutkimuskysymykset (mitä Second Lifessa tapahtuu?) rakentavat sen tutkimuskehyksen, jonka puitteissa joko online- ja offline-tutkimuksella on tai ei ole merkitystä.

Itselleni molemmat näkökulmat ovat keskeisiä, sillä tutkimuskohteenani on kuolemarituaalit, kenttänäni internet ja aikarajaukseeni mahtuu myös historiallinen konteksti tähän päivään saakka. John Campbellin sanoja lainatakseni:

"--online and offline experiences blend into a single, albeit multifaceted, narrative of life (2004, 100)."

Näin siis myös omassa tutkimuksessani, jossa olen kiinnostunut siitä kuinka 1900-luvun aikana kuoleman tabuuntuminen ja siihen liittyvien rituaalien katoaminen ovat luoneet eräänlaisen sosiaalisen tyhjiön, jota täyttämään on nyt ryhdytty käyttämään erilaisia virtuaalisia keinoja: virtuaalisia muistomerkkisivuja, virtuaalikappeleita ja -kynttilöitä, online-verkkopelien "peijaisia" tai ruumiinvalvojaisia*, sekä virtuaaliminää esittäviä virtuaalimaailmassa sijaitsevia muistomerkkejä, jotka kuitenkin ovat rakennettu offline-persoonalle.

Tarvitsisin kuitenkin kuolemaan liittyvää kirjallisuutta enemmän. Tällä hetkellä "raamattunani" on vain Philippe Ariés'n teokset, joten tarvitsisin lisää luettavaa sillä saralla..

* linkitetty video on taas muistotilaisuuteen tehdystä hyökkäyksestä kilpailevan klaanin toimesta, niin ikään tyypillinen arkaainen tapa häpäistä vainaja sekä hänen perheensä, sillä jos hänen muistoaan ja henkeään ei saateta tuonpuoleisuuteen oikeilla menetelmillä, saattaa hän jäädä ikuisesti loukkuun tämän maailman ja tuonpuoleisuuden väliin.