(kuva: Fred Mertz for USA TODAY )Törmäsin kesätyöpaikassani kahvihuoneen pöydällä lojuneeseen S & A -lehteen (sihteeri ja assistentti), joka oli sopivasti avoinna mielenkiintoisen artikkelin kohdalla. Artikkelissa puhuttiin kolmansista tiloista työpaikkoina, eli julkisista tiloista työskentelytiloina. Työantajat ovat kuulemma heräämässä todellisuuteen, jossa korostetaan työn laatua sen muiden ominaisuuksien edelle. Näitä kolmansia tiloja, eli kahviloita, lentokenttiä, juna-asemia ja aulatiloja, käyttävät pääasiassa nuorehkot "nomadityöntekijät", joiden täytyy liikkua päivittäin runsaasti tai viettävät muutoin paljon aikaa matkustellen.
USA:ssa (tottakai) - jonka malliin em. artikkelikin on kirjoitettu - useat kahvilat ovat ottaneet jopa markkinointivaltikseen mahdollisuuden työskennellä kahvilassa tarjoamalla langattoman internetin ja siistit pöytätilat. Hyviin työskentelytapoihin kolmannessa tilassa kuuluu vierustoverin rauhan ja hänelle kuuluvan omaisuuden (työpapereiden tms.) kunnioittaminen. Mm. täällä listattu "third space etiquette" on hyvin samankaltainen kuin esimerkiksi kirjastossa opiskelu, lukuunottamatta sitä, että kirjasto on ilmaista.
(kuva täältä )Itselleni tämä artikkeli kolahti juuri sen vuoksi, että optimaalinen tila omalle työskentelylleni, ennen kaikkea sen ideoinnille ja tekstin editoinnille, on julkinen tila. Mielellään liikkuva, kuten juna tai jokin muu pitkän matkan kulkuväline.
Junassa on myös jotain rauhoittavaa siinä pikku cubiclessa istuminen, ohikulkevien ihmisten vilkuilu ja jonkin tyyppinen ärsykkeetön tyhjiö, joka siinä tilassa muodostuu. Saan tarvittaessa virikkeitä silmille, kun vain vilkaisen ikkunasta ulos. Mukanani on vain tarvittava, jolloin huomioni ei herpaannu esim. tiskivuoreen, pyykkeihin tai kuiviin kantapäihini kuten kotona.
(aika lähellä täydellistä toimistoa, tuo tuoli! JessicaKender.com)Kuvittelin ennen väitöskirjatyöskentelyn aloittamista, että se tulisi olemaan ainakin alkuun hyvin nomadimaista, "missä läppäri siellä toimisto"-tyyppistä ratkaisua. Toisaalta haaveilen työhuoneesta, jonka seiniä peittäisi massiiviset kirjahyllyt ja yhden seinän ikkuna upeine näkymineen. Ikkunan edessä, kasvot kohti ikkunaa, olisi upean iso tummaa puuta oleva työpöytäni, jonka äärellä voisin paperipinojen ympäröimänä mutista hajamielisenä ajatuksiani ja harmaannuttaa ohimoitani..
Mutta siis joka tapauksessa.
Tämä ei apurahattomalle tutkijalle ole suinkaan vielä mahdollista, joten joudun tyytymään keittiöni pikku nurkkaukseen, jonne olen tutkimuspesäni tehnyt. Jostain syystä se toimii hirvittävän hyvin ja nautin suunnattomasti hiljaisuudestani, joka on itseni valitsemaa.
(henkinen toimisto, ainakin gradun teon aikaan.. kuva JessicaKender.com) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa, haasta, kerro, keskustele!